Toinen kohde: oppitunti numero 2

Jatkoimme siis asunnon etsintään. Seuraava kohde löytyi ystäväni edustaman välitysliikkeen omista kohteista. Yksiö reilusti yli 30 neliötä Arabiassa. Ja sinne sitten. Asunto oli varsin heikossa kunnossa mutta asuinkelpoinen.  Aikani pyörin asunnossa ja sain huonon fiiliksen. Arabiaan oli pitkä matka keskustasta. Olin aina ajatellut, että ratikkareittien varrella ollaan lähellä keskustaan. Toki se on määrittelykysymys, mutta jos aikaa menee 21 minuuttia (reittioppaan mukaan), ei olla mielestäni kovinkaan lähellä kaupungin sykettä. 

Arabia tarkoittaa itselleni opiskelijoita (hyviä vuokralaisia) mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että asunto on kaukana kaikesta. Saako tänne muita vuokralaisia kuin Arabian alueen taideopiskelijoita? En ollut täysin vakuuttunut. Alueen palvelutkaan eivät olleet ihan superluokkaa verrattaessa esim. Kallioon. Taloyhtiöön oli tulossa joitain remontteja (en muista enää mitä) ja asuntokin olisi pitänyt remontoida jollain tasolla muutaman vuoden sisään. Aikani hämmästelin asuntoa ja laskeskelin asioita lävitse päätyen jättämään tämänkin asunnon väliin. Liikaa vaivaa, liikaa pahoja fiiliksiä alueesta, asuntokaan ei nyt varsinaisesti omaa silmää miellyttänyt. Ei hyvä, intuitio sanoi: jätä väliin.  Jälkeenpäin katsottuna luulen päätöksen olleen täysin oikea. Arabian hintakehitys ei vastaa eteläisempiä alueita ja muitakin potentiaalisia ongelmia oli tarjolla. 

Aikaa kului ja homma ei oikein edennyt mihinkään. Joitain muitakin asuntoja kävin katsomassa mutta niissä oli aina joku "vika". Joko todellinen tai itse keksitty. Yleensä se taisi olla lähestyvä putkiremontti, jota luonnollisesti täysin kokemattomana pelkäsin kuin ruttoa. Näistä kohteista yksikään ei ole enää muistini sopukoissa reilun neljän vuoden jälkeen, josta voi päätellä ettei niissä ollut varsinaisesti mitään opittavaa. Joulu lähestyi ja koko homma alkoi unohtua taka-alalle. Motivaatio tutustua asioihin lisää oli myös tiessään muiden kiireiden ansiosta. Alkoi näyttämään siltä, että osto siirtyy seuraavan vuoden puolelle ellei jopa hamaan tulevaisuuteen.

Oppitunti numero 2: luotan usein intuitiooni. Jos se on ruma, se on ruma. Jos se tuntuu oudolta, se on outo. Jos se on liian halpa, siihen on syy. Jos se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä myös on epäillyttävää. Luotan intuitiooni vahvasti myös jatkossa. Määrittelin aluksi ratikkalinjat kohdealueeksi. En ollut kovinkaan tuttu Arabian kaupunginosasta ja yllätyin aidosti kuinka pitkä matka sieltä on keskustaan. Ratikka keskustaan vie saman ajan kuin juna Keravalle. Tästä siis opin, että yleisluontoiset ohjeet paikan suhteen ovat vaarallisia. Kohteen sijaintiin pitää ihan oikeasti tutustua jalkatyöllä. Vaikka paikasta A pääsee paikkaan B monella eri kulkuneuvolla, ei se tarkoita sitä, että sieltä pääsee nopeasti. Arabiasta kulkee busseja ja ratikoita, mutta sieltä on oikeasti ajallisesti matkaa paljon. Tämän lisäksi huomasin, että palveluiden puute alueella ei myöskään ole asunnon houkuttelevuutta parantava asia. Oman vivahteensa antaa myös naapurusto, joko toki tämän mainitun asunnon osalta oli erittäin viihtyisä. Oli puistoja, luontoa jne. Alkuperäinen ajatukseni oli siis ostaa asunto mahdollisesti omien lasteni käyttöön myöhemmässä vaiheessa ja kun siihen on mahdollisuus, niin haluan sen myös hyvältä paikalta. Aloin siis tutustumaan "hieman" enemmän eri kaupunginosiin asukkaan silmin. Asukkaan silmin katselu on ensiarvoisen tärkeää kun asuntoon aletaan etsimään vuokralaista.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Arabianranta


https://www.reittiopas.fi