Eipäs mennytkään seuraavan vuoden puolelle. Marraskuussa 2012 välittäjäystäväni soitti ja sanoi, nyt on asunto ja sinä ostat tämän. Tämä oli suora lainaus ystäväni sanoista. Heille oli tullut välitykseen asunto, josta haluttiin välittömästi eroon. Myyjänä viiden (5) tai kuuden (6) hengen perikunta. Asunnon omistajana oli ollut perikunnan lapseton sisar ja ilmeisesti asunut vaatimatonta elämää ilman suurtakaan yhteydenpitoa sukulaisiin. Asunto sijaitsi omissa silmissäni superpaikalla Kruununhaassa, keskellä aluetta poikkikatujen varrella. Kruununhaka on itselleni mieluinen paikka ja tunnen alueen erinomaisesti. Joten jo pelkän osoitteen perusteella pystyin sanomaan olevani erittäin kiinnostunut kohteesta. Budjettini oli kuitenkin alunperin 120.000 euroa ja tämän kohteen pyyntihinta oli 162.000 euroa.
Kerroin jo aiemmin, että olin miettinyt riskisten sijoitusten vähentämistä. Tämän ansiosta budjetissani oli siis hyvin liikkumavaraa ja totesin, että mennään katsomaan. Pari tuntia saamani puhelun jälkeen olin asunnossa. Asunto oli todellakin erinomaisessa osoitteessa mutta ensimmäisessä kerroksessa sisäpihan puolella. Pienen tutustumisen jälkeen totesin, että asunto käy. Menin pihalle, hypin ikkunan alla ja en nähnyt sisälle eli ensimmäinen kerros ei ollutkaan enää ongelma. Muutoin asunto oli aivan karmeassa kunnossa. Maalit olivat halkeilleet katosta lähtien, keittiö oli remontoitu varmaan 70-80 luvulla ja lattiakin oli erittäin kulunut. Ainoa mikä oli kunnossa, oli pesuhuone. Valkoiset kaakelit, remontoitu 90-luvulla. Ei siis mitään erikoista, mutta ei mitään häiritsevääkään. Korkeat huoneet, kaunis näkymä sisäpihan rakennukseen ja valoa tulvi isoista ikkunoista. Hämmentävää kyllä, vastapäätä sisäpihalla ei ollut korkeaa seinää kuten Kruununhaassa yleensä on.
Kerroin jo aiemmin, että olin miettinyt riskisten sijoitusten vähentämistä. Tämän ansiosta budjetissani oli siis hyvin liikkumavaraa ja totesin, että mennään katsomaan. Pari tuntia saamani puhelun jälkeen olin asunnossa. Asunto oli todellakin erinomaisessa osoitteessa mutta ensimmäisessä kerroksessa sisäpihan puolella. Pienen tutustumisen jälkeen totesin, että asunto käy. Menin pihalle, hypin ikkunan alla ja en nähnyt sisälle eli ensimmäinen kerros ei ollutkaan enää ongelma. Muutoin asunto oli aivan karmeassa kunnossa. Maalit olivat halkeilleet katosta lähtien, keittiö oli remontoitu varmaan 70-80 luvulla ja lattiakin oli erittäin kulunut. Ainoa mikä oli kunnossa, oli pesuhuone. Valkoiset kaakelit, remontoitu 90-luvulla. Ei siis mitään erikoista, mutta ei mitään häiritsevääkään. Korkeat huoneet, kaunis näkymä sisäpihan rakennukseen ja valoa tulvi isoista ikkunoista. Hämmentävää kyllä, vastapäätä sisäpihalla ei ollut korkeaa seinää kuten Kruununhaassa yleensä on.
Pyyntihinta oli selvästi asetettu alueen keskihinnan alle, jotta kaupat syntyvät nopeasti. Kysyin ystävältäni, että laitetaanko tarjous vähän alemmas vai maksetaanko suoraan pyyntihinta. Nopean keskustelun jälkeen sovittiin, että koitetaan hintaa 159.000 euroa ja jos se alkaa yskittämään, maksan pyyntihinnan. No, jakajia perikunnassa oli sen verran paljon, ettei parin tonnin alennus vaikuttanut kenenkään saamaan perintöön juurikaan ja he hyväksyivät 159.000 tarjoukseni.
Hups, olin asunnon omistaja.
Seuraavassa blogissa kerron tämän asunnon remontointiin, rahoitukseen ja vuokraamiseen liittyvistä asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti