Ajautuminen asuntosijoittajaksi



Pohdin pitkään asuntoja sijoitusmuotona, mutta suurin este toiminnan aloittamiselle oli "pelko". Tarinoita siitä, kuinka hankalaa ja työlästä toiminta on, olin kuunnellut pitkään ja usealta taholta. Vuokralaiset ovat hankalia, he rikkovat asunnot, vuokrat jää maksamatta jne. Mielikuvitus voi olla vain rajana, mitä kaikkea olin kuullut. Tästä syystä en ollut vakuuttunut toiminnan järkevyydestä huomioiden kuitenkin oman työni pitkät työpäivät ja muu henkilökohtainen aktiviteetti. Olin toki kuullut myös toisenlaisiakin kokemuksia, mutta ne olivat enemmän ystäväpiiriin kuuluvien kiinteistö-välittäjien kertomia. Tästä syystä vainoharhaisuuttani olin ajatellut heidän puhuvan enemmän oman osaamisalueensa tukemisesta kuin yleisestä neuvonnasta.

Vuoden 2012 lopussa olin kuitenkin tilanteessa, jossa erinäisten vaiheiden jälkeen käteistä oli tililläni "liikaa". Vaiherikkaan finanssikriisin jälkimainingeissa haluni sijoittaa muihin omaisuusluokkiin oli myös erittäin vähäinen ja tarve vähentää riskisimpiä sijoituksia oli olemassa. Näinpä soitin sitten kiinteistövälittäjätuttavalleni ja pyysin häntä etsimään minulle sijoitusyksiön. Annoin budjetin, muistaakseni 120.000 euroa, ja toiveen Helsingin kantakaupungista. Ratikkalinjat olivat rajoitteena.

En tuohon aikaan ollut juurikaan seurannut hintojen kehitystä, en maan sisällä, enkä kaupunkien eri asuinalueilla. Ajatukseni oli ehkä vain enemminkin hajauttaa omia sijoituksiani ja mahdollisesti hankkia yksi asunto silmällä pitäen teini-ikää lähestyvien lasteni käyttöön myöhemmässä vaiheessa. Kokemukseni oli siis käytännöllisesti katsoen nolla. Ei hajua hinnoista, vuokratuotoista, taloyhtiöiden remonttitarpeista, ei siis käytännössä yhtään mistään oleellisesta. Toki taloudellisella yleistiedolla on aina joku merkitys, jonka vuoksi rohkeuteni riitti tämän päätöksen tekoon. Mutta faktisesti olin kyllä täysin välittäjäystävieni armoilla tämän asian osalta.

Nyt aletaan pääsemään jäljille, miksi nimesin Blogin amatööristä "ammattilaiseksi". Oppimiskäyrä on ottanut isoja loikkia kun lähtötilanne on ollut näinkin alhainen.




Blogin avaus ja ensimmäisiä ajatuksia


Hei,

ajattelin aloittaa blogin ylläpitämisen lähinnä itsekkäistä syistä. Ajatus taustalla on tallentaa omia kokemuksiani asuntosijoittamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Samalla luon itselleni "päiväkirjan", josta voin tarkistaa jälkeenpäin, kuinka asioita ajattelin joskus ja kuinka ajattelen niistä nyt.

Jos tästä tajunnanvirrasta joku voi ottaa hyödyn irti, on se pelkästää positiivista. Itse pyrin lukemaan suhteellisen paljon myös muiden kokemuksia ja oppimaan niistä.

Blogin aiheena on siis pelkästään sijoittaminen ja erityisesti asuntosijoittaminen. En jaa, enkä tule jakamaan muita henkilökohtaisia asioitani näissä kirjoituksissa. Osa ystävistäni pystyy toki tunnistamaan minut kirjoituksistani mutta pääsääntöisesti pidän henkilöllisyyteni piilossa. Toivon kuitenkin, että tunnistaessasi minut, et jakele henkilötietojani eteenpäin. Minulla ei ole tarvetta tuoda niitä julki, koska tämä aihe voi aiheuttaa myös epämiellyttäviä vaikutuksia joidenkin ihmisten ajatusmaailmassa ja reaktoissa. 

Taustoistani voin hieman kertoa. Olen kaupallisen koulutuksen saanut talousalan ammattilainen. Työhistoriani sisältää kaikenlaisia talousasioihin liittyviä tehtäviä. Tämän ansiosta taloudelliset asiat ovat hyvin hallussa varsin laajasti ja kokemusta muista omaisuusluokista on erittäin paljon. Ehkä tämä on antanut hieman etumatkaa muihin aloitteleviin asuntosijoittajiin verrattuna. Asun Helsingissä ja olen iältäni yli 40-vuotias.

Otetaan aluksi lyhyt historian läpikäynti omasta asuin historiastani. Asuin varhaisen aikuisikäni eripuolilla Suomea vuokralla. Opintojen aikanahan tämä on aika luonnollista. Opintojen päättymisen jälkeen olen  omistanut kaksi kotia. Ensimmäinen ostettin vuonna 1999 ja myytiin pois paikkakunnan vaihdoksen vuoksi 2002. Ei ihan optimaalinen hetki moiseen toimintaan, mutta työt vievät ja niitä ei voi aina etukäteen suunnitella. Asunto oli vuokralla noin vuoden, koska se ei mennyt heti kaupaksi muuton yhteydessä. Suomi eli vaikeita aikoja IT-kuplan puhjettua. Vuoden jälkeen asunto meni kuitenkin heti kaupaksi pyyntihinnalla mutta kuten vuosista näkyy, tappiolle mentiin. Tappio taisi olla ulkomuistista luokkaa 8.000 euroa, joten ei se maailman loppu ollut mutta toki harmillista. Olen siis onnistunut tekemään myös tappioita asuntokaupoilla. Sain kuitenkin vuokratuloilla hieman peitettyä tappioita. 

Tämä periodi oli kuitenkin sellainen, että en oppinut asuntosijoittamisesta yhtään mitään. En muista edes vuokramääriä, kai niillä edes osa asuntolainasta saatiin katettua. Korkotasohan oli vähän erilainen tuolloin kun nykyään.

Tämän jälkeen ostin omakotitalon kehyskunnasta, jossa asuin perheeni kanssa pitkään. Omakotitaloasumisen osalta voin sanoa, että se sopii erinomaisesti ihmiselle, joka osaa itse tehdä huoltotoimia ja erityisesti haluaa tehdä niitä. Itse osaisin, mutta en halunnut. Jälkeenpäin olen tyytyväinen, että möin talon pois ja asun nyt kerrostalossa. Tämä asumismuoto sopii minulle kaikkein parhaiten. Talon hankinta oli toki taloudellisesti hyvä suoritus kun sitä katsotaan nimellistuotolla. Mutta yli 10 vuoden pitoajalla, 50 %:n tuotto on kuitenkin aika vaatimaton. Ja tähän ei lasketa edes kaikkia huoltotoimia ja remontteja, joita väistämättä omakotitalossa on tehtävä. Plussalle jäin varmasti, mutta annualisoituna tuotto lienee jossain 2-3 %:n luokassa. Tästä inflaatio pois niin reaalituotto on aikalailla nolla.

Näin olen aloittanut Blogini. Jatkan aiheesta piakkoin ja pureudun seuraavaksi asuntosijoittamisen historiaani.

Hyvää uutta vuotta kaikille!!!