Pohdin pitkään asuntoja sijoitusmuotona, mutta suurin este toiminnan aloittamiselle oli "pelko". Tarinoita siitä, kuinka hankalaa ja työlästä toiminta on, olin kuunnellut pitkään ja usealta taholta. Vuokralaiset ovat hankalia, he rikkovat asunnot, vuokrat jää maksamatta jne. Mielikuvitus voi olla vain rajana, mitä kaikkea olin kuullut. Tästä syystä en ollut vakuuttunut toiminnan järkevyydestä huomioiden kuitenkin oman työni pitkät työpäivät ja muu henkilökohtainen aktiviteetti. Olin toki kuullut myös toisenlaisiakin kokemuksia, mutta ne olivat enemmän ystäväpiiriin kuuluvien kiinteistö-välittäjien kertomia. Tästä syystä vainoharhaisuuttani olin ajatellut heidän puhuvan enemmän oman osaamisalueensa tukemisesta kuin yleisestä neuvonnasta.
Vuoden 2012 lopussa olin kuitenkin tilanteessa, jossa erinäisten vaiheiden jälkeen käteistä oli tililläni "liikaa". Vaiherikkaan finanssikriisin jälkimainingeissa haluni sijoittaa muihin omaisuusluokkiin oli myös erittäin vähäinen ja tarve vähentää riskisimpiä sijoituksia oli olemassa. Näinpä soitin sitten kiinteistövälittäjätuttavalleni ja pyysin häntä etsimään minulle sijoitusyksiön. Annoin budjetin, muistaakseni 120.000 euroa, ja toiveen Helsingin kantakaupungista. Ratikkalinjat olivat rajoitteena.
Vuoden 2012 lopussa olin kuitenkin tilanteessa, jossa erinäisten vaiheiden jälkeen käteistä oli tililläni "liikaa". Vaiherikkaan finanssikriisin jälkimainingeissa haluni sijoittaa muihin omaisuusluokkiin oli myös erittäin vähäinen ja tarve vähentää riskisimpiä sijoituksia oli olemassa. Näinpä soitin sitten kiinteistövälittäjätuttavalleni ja pyysin häntä etsimään minulle sijoitusyksiön. Annoin budjetin, muistaakseni 120.000 euroa, ja toiveen Helsingin kantakaupungista. Ratikkalinjat olivat rajoitteena.
En tuohon aikaan ollut
juurikaan seurannut hintojen kehitystä, en maan sisällä, enkä kaupunkien eri
asuinalueilla. Ajatukseni oli ehkä vain enemminkin hajauttaa omia sijoituksiani
ja mahdollisesti hankkia yksi asunto silmällä pitäen teini-ikää lähestyvien
lasteni käyttöön myöhemmässä vaiheessa. Kokemukseni oli siis käytännöllisesti
katsoen nolla. Ei hajua hinnoista, vuokratuotoista, taloyhtiöiden
remonttitarpeista, ei siis käytännössä yhtään mistään oleellisesta. Toki taloudellisella yleistiedolla
on aina joku merkitys, jonka vuoksi rohkeuteni riitti tämän päätöksen tekoon.
Mutta faktisesti olin kyllä täysin välittäjäystävieni armoilla tämän asian
osalta.
Nyt aletaan pääsemään jäljille, miksi nimesin Blogin amatööristä "ammattilaiseksi". Oppimiskäyrä on ottanut isoja loikkia kun lähtötilanne on ollut näinkin alhainen.